RIITTA.
Vait! Vait! Vait! Kenpä liikkui tuolla? Ken, ken? Enkö käynnin kuullut? En, en! Tuolla vuohi nuori, miss' on korkein vuori, huoletonna hypähtelee. Rastas lauluntansa lakkaa, unissansa yöhyt hiljaa henkäelee.
KAARLO ja KUSTAA.
Kuulehan, kuinka helkyttelee keijukainen! Hurmaavan näitkö katsehensa polttavaisen? Käypi ketterin kärpän askelin! Pikku perhonen, hetken herttaisen soit sä meille, armahainen!
RIITTA.
Voi! Voi! Voi! Suotta sulhoani vuotan. Miss' on armahani luotan? Laaksoss' yön on huntu, vuorill' illan tuntu. Ahti soittaa kanneltansa. Kastehelmet päilyy, vuokko hiljaa häilyy — rintan huokaa huolissansa.
KAARLO ja KUSTAA.
Katsohan kuink' on nopsa poika riemussansa! Varmahan kiiruhtaa hän luokse armahansa.
YRJÖ.
Oi, mun armahain, taas sun nähdä sain! Sinun luonasi kaikkoo kaihoni, riemuisasti sydän sykkii.