RIITTA.
(laulaa vuorostaan edellisen säkeistön).
Armahansa kai kohdata hän sai! Usvat kaihoilun vaihtui riemuhun. lemmestä vain sydän sykkii!
NELJÄS KOHTAUS.
YRJÖ. KAARLO. RIITTA.
YRJÖ. Mun armas Riittaseni! Oi, kuinka sinä olet kaunis, paljon kauniimpi kuin ennen!
RIITTA. Ja sinä, Yrjö, sinä olet tullut niin reippaaksi ja uljaaksi! Mutta oletko muuten vielä samanlainen kuin ennen? Sinä katselet minua niin lempeästi ja ystävällisesti ja sinun kirkkaat silmäsi vakauttavat minulle, ettet ole unhottanut taalalaista tyttöäsi.
YRJÖ. En, rakas kulta, kuinka voisin hänet unhoittaa!
RIITTA. Eikä hänkään ole unhoittanut Yrjöänsä.
*Laulu N:o 6.*