Sä päivin askareissain ain' olit mielessäin, ja uinuessan' öisin sinusta unta näin. Ja minne aatos kiiti ain' aamuin, iltaisin? Se halki ilman liiti sun luokses, armahin.
YRJÖ.
Mull' aika vieri verkalleen ei tullut suvi vain. Kuukausihin ja vuosiin vertailin viikkojain. Ah, kaunis kevätpäivä jo koitti vihdoinkin! Mä ilman linnun siivin sun luokses kiiruhdin.
RIITTA. Oi, minä olen niin iloinen, niin iloinen! Ja nyt me emme enään koskaan erkane toisistamme, emmehän Yrjö?
YRJÖ. Emme, emme suinkaan, jos se vaan on minun vallassani.
RIITTA. Kaikki on nyt sinun vallassasi. Isällä ei enään liene mitään naimistamme vastaan. Sinä muistat kai, mitä hän lähtiessäsi sinulle sanoi.
YRJÖ. Muistan, muistan aina.
RIITTA (keskeyttäen). Hän sanoi näin. Yrjö poikani! Jos sinä anoisit tytärtäni ainoastaan polskan tanssintaan, niin siihen suostuisin mielelläni, sillä sinä olet reipas poika ja kestät kilpailun kenen kanssa tahansa, vaan avioliittoon —
YRJÖ. Niin, muistan sen kyllä. Aina sain kuulla tuota vanhaa virttä. Vaella sinä niinkuin muutkin taalalaispojat ulos maailmalle työtä etsimään. Seuraa heitä, ja jos todellakin olet niin ravakka kuin kehut olevasi, niin tule parin vuoden perästä takaisin ja tuo kultaa kukkarossasi. Silloin voit uudistaa kosintasi… Hyvästi siihen saakka! Nämä olivat hyvin ankarat jäähyväiset ja Jumala tiesi miten hän nyt minua tervehtii.
RIITTA. Mutta nyt sinä olet tullut takaisin, koetusaikasi on päättynyt, ja sanoihan ukko: «silloin voit kosia uudestaan.«