HANNU. Niin, minun täytyy ilmaista se sinulle.
*Laulu N:o 8.*
HANNU.
Hei, sulhasiksi! Naimatta miksi oisin kolmikymmenissä? Vain mulle salaa toivehet palaa tämän kylän tyttöin sydämissä. Heistä herttaisimman, kaikkein kaunehimman vasten sydäntäni kohta painallan. Sitten kultakihlat, sormukset ja viljat kullalleni rakkahalle lahjoitan.
RIITTA.
Naimisiinko aiot kiiruhtaa?
HANNU.
Kyllä, kunhan kultaseni vastaa: »jaa.»
RIITTA.
Vasta sana tuo sull' onnes antaa, sitten kihlasi saat hälle kantaa.