HANNU.
Siis heipä vaan,
päästä kuulumaan!
Kai sulta saan:
»Jaa!»
RIITTA.
Mutta saat: ei, eikös, eikös, ei, eihän, eihän, ei eipä, eipä, ei, ei!
HANNU.
Voi, kuinka mustat voit huolet, tuskat rintahani mulle tuottaa? Ei miestä toista oo Hannun moista, hänehen sä yksin voisit luottaa. Mull' on pellot aumat, niityt, karjalaumat — taloni kai tunnet viljaaittoineen. Tuhansia mulla —
RIITTA.
Rikkautt' on sulla!
HANNU.
Mull' on lypsylehmät, uuhet vuonineen.