KAARLO. Ei, päinvastoin! Minut itseni rosvottiin. Tuolla vuoripolun varrella, missä tuo ikivanha honka seisoo, takerruin hongan juurihaaroihin ja liki piti, etten joutunut veljenmaljasille Ahdin kanssa. Onneksi sain oksasta kiinni ja kaikki mitä vetehinen sai vaivansa palkkioksi, oli…
AKSEL. Sinun hattusi!
KAARLO. Niin, juuri hattuni, jota minä nyt kaipaan kaksinkertaisesti, sillä minä tahtoisin sitä riemuiten heiluttaa sekä sinun että morsiamesi onneksi ja lennättäisin sen aina pilviin asti teidän murheittenne ikuisiksi jäähyväisiksi.
AKSEL (iloisesti). Vahinkosi oli todellakin suuri, mutta älkäämme
kuitenkaan täällä kauemmin murehtiko, vaan kiiruhtakaamme takaisin
Tukholmaan, sillä sinä tarvitset viipymättä jonkun hattukaupan apua…
Ha, ha, ha! Tahdotko, niin lähdemme heti hankkimaan hevosia ja matkalle.
KAARLO. Hyvä, hyvä! Minä odotan vaan siksi, kunnes Kustaa tulee takaisin.
AKSEL. Me menemme siis edeltäpäin… Hyvästi! (Aksel ja Kaarina menevät.)
KYMMENES KOHTAUS.
KAARLO. (Heti sen jälkeen) HANNU (punaisessa kauhtanassa ja punaisessa lakissa, viulu kainalossa).
KAARLO. Hyvästi, hyvästi! Nuo kaksi rakkauden narria eivät kaipaa kolmannen seuraa. Minä en siis huoli heitä häiritä. (Huomaa Hannun). Ahaa! Tuolla on eräs, joka näyttää olevan seuran puutteessa. Hän oli silmätikkuna ensimäiselle parille, minä toiselle. Eiköhän siis ole paikallaan, että me kaksi hyljättyä yhdymme. (Kätkeytyy pensaan taakse, puhaltaa muutamia huilun säveliä.)
HANNU. Vaiti! Mitä se oli! Minä kuulin säveliä… Vaan ei! Eihän Ahtia ole olemassakaan, ja jos olisikin, niin hän kyllä pelkäisi minun uhkarohkeuttani. Huu! Hampaat kalisevat suussani … kaiketi on hyvin kylmä … pelkäänpä sairastuvani vilutautiin … koskesta nousee usvaa… Huu Tämä ei ole leikin tekoa … vaan ei auta… Minä tahdon opettaa kilpakosijani pelkäämään Velhovuorta ja Ahtia. Sinut kyllä säikyttelen niin pahanpäiväisesti, ettet enää ikinä tule minun vastuksikseni. (Kaarlo liikkuu lymypaikassaan.) Vait! Tuolla hän onkin!… Tähän asetun väijyksiin … ja tulkoonpa nyt ken tahansa, hän joutuu tekemiseen Ahdin kanssa. (Istuutuu pensaan taakse). Kas niin, tahdotteko tanssia, kyllä minä tahdista huolen pidän. (Virittää viulunsa ja soittaa muutamia tahteja säveltä N:o 4.)