LIISA. Kyllä, kyllä, kun vaan maltat mielesi ja annat vähän aikaa… Jos heti näet kertoisin, niin tulisit jälleen hurjapäiseksi ja soittelisit päin seiniä koko illan. Hellitäs meille ensin reima polska, sitten saat kuulla kaikkityyni.
HANNU (tarttuu hänen käteensä). Mutta Liisa kulta…
LIISA (työntää hänet pois luotaan). Ei sanaakaan, Hannu! Viulu käteen ja jousi toiseen!
HANNU. Oi, hyvä, kiltti Liisa kultani!
LIISA (uhkaa häntä sormellaan). Suu poikki korvia myöten, Hannu! Tee mitä käsken; sillä tiedäthän, että jos kiltti Liisa kultasi kerran suuttuu, niin et sinä saa kuulla puolta sanaakaan!
HANNU (itsekseen). Parasta on, että tottelen häntä (menee vuoren juurelle ja ottaa viulunsa). Hei pojat! Nytpä saatte kerrankin tanssia oikein reiman polskan!
LIISA. Vaan täällä on niin tukalaa; menkäämme nurmelle tuonne!
KAIKKI. Niin, niin, menkäämme sinne! (Hannu soittaa polskaa, muut ottavat toisiaan kädestä, ja poistuvat karkeloiden oikealle. Musiikki hiljenee tanssijain loitotessa, kunnes se kokonaan taukoaa, vaihtuen seuraavaksi lauluksi).
TOINEN KOHTAUS.
AKSEL, KAARLO ja KUSTAA (matkapuvussa. Kaarlolla pitkä musta parta, olkihattu, alaspäin käännetty paidan kaulus, punainen mekko ja kasvilaukku selässä. Aksel metsästyspuvussa. Kustaalla vaaleat kesävaatteet ja matkalaukku).