*Laulu N:o 2.*
AKSEL, KAARLO ja KUSTAA.
Mi riemu on huippuja tunturien
Kera käyskellä pilvien kiitävien!
Yli laaksojen katsehet kauaksi kantaa
Ja aatoskin etsivi taivahan rantaa
Ja laulumme kaikuu
Ja toiveita raikuu
tuoll' äärillä ilmojen.
KAARLO.
On käyntini rohkea ja suruton, ja uljas on retkeni ja peloton. Kuin usva pois tieltäni estehet haihtuu ja surut ja huolet ne ilohon vaihtuu.
AKSEL.
Ei uuvuta uni, ei, ain' edespäin, ja ain' edespäin vaellamme me näin.
KÖÖRI.
Mi riemu on huippuja tunturien j. n. e.
AKSEL. Mitä näenkään! (Katselee ympärilleen). Tämä paikka … onko tämä unta … vai olenko tosiaan ollut täällä ennen? Tuo mylly … tuo vuoren rotko — tuo polku tuolla … nuo pensaat tuossa kosken rannalla. Kaiken tämän olen nähnyt jo joskus ennen.