"Tyhjä", sanoo hän, "hyljätty — — siellä ei ole ketään — — en ymmärrä!"
"Maja on jonkun eskimon rakentama."
"Kyllä, siltä näyttää. Kukunor'issa oli luultavasti useitakin eskimoita, joitten kokemus ja taito ovat muukalaisille korvaamattomia näissä seuduissa."
Sitten hakevat he jäältä muita jälkiä. Parin sadan'metrin päässä majasta löytävät he suuren roskaläjän, samanlaisen kuin mikä tavallisesti syntyy kiinnijäätyneitten laivojen ympärille: tyhjiä laatikoita, paperia, karhujen ja hylkeitten vaalenneita luita, hylsyjä, hyljättyjä talouskaluja y.m. Kukunor'in merkillä varustettuja tavaroita. Ei ole enään epäilemistäkään; he ovat todellakin löytäneet kiinalaisen laivan ahtojäissä olevan vankilan ja sen varamajan. Mutta missä ovat asukkaat? Missä on Kukunor?
Tällä arvoituksella vaivaavat he aivojaan majoittuessaan yöksi lumimajaan, sitten kuin auringonlasku on keskeyttänyt enemmän tarkastelun. Nälkäinen koira seuraa heitä, ja he antavat sille vähän ruokaa pienestä varastostaan. Seuraavana päivänä näyttää kaikki yhtä arvoitukselliselta. Kaikki jäljet kertovat Kukunor'ista, mutta missä on laiva itse? Tuolla kyökkijätteiden vieressähän pitäisi laivan olla. Mutta eihän siellä näy muutat kuin sikinsokin jäätyneitä lohkareita.
"Siitähän voi tulla ihan hulluksi", sanoo Wen Siang, istuessaan reessä ja katsellessaan punaista, kullallakirjailtua lippua. Puhaltaa jäinen tuuli. "Mutta tuohan näyttää kummalliselta, — — lippu ei näytä oikein jaksavan suoristua — — näyttää kuin sen toinen laita olisi toista raskaampi."
Wen Siang laskee lipun ja aivan oikein! Sen alakulmaan on kiinnitetty patruunahylsy.
Wen Siang huudahtaa ilosta.
"Tämä on San-ho-hui'n patruunia! Nyt selviää arvoitus!"
Hän on oikeassa. Hylsyssä on eräs täyteen kirjoitettu paperi.