En ole milloinkaan ollut niin likellä varjojenmaan rajaa kuin tällä hetkellä, jolloin tuijotin revolverin pyöreisiin silmiin.
4.
Ehkä olisikin ollut parempi, että kuolema olisi tullut silloin — tiedon valtakunnan kynnyksellä. Mutt ei mikään ollut sen vieraampi ajatuksilleni kuin vapaehtoinen kuolema.
Ainakin aioin käyttää kaikkia keinoja.
Olihan minulla sormukseni.
"Veljet", sanoin mennessäni pengermälle. "En pelkää kuolemaa, mutta en näe mitään syytä siihen, että tämä kalleus murskautuu kanssani tuolla alhaalla oleviin kallioihin."
Näin sanoen vedin sormuksen sormestani ja ojensin sen Yamadalle.
"Ota se", sanoin, "ja anna se tämän saaren hallitsijoille — — — ja pyydä heitä palkitsemaan sinua rikoksestasi, jonka teit puhtaan valon ystävälle, sormuksen omistajalle!"
Yamada otti sormuksen ja tutki sen tarkasti. Kummallinen muutos tapahtui hänen kasvojensa ilmeessä. Jännitys laukesi ja tumma iho vaaleni huomattavasti.
"Herra", sanoi hän ja vaipui kirjaimellisesti kokoon katseeni edessä, "— — ethän sanonut minulle mitään — — ja laki on sellainen kuin kerroin. Suo anteeksi meille, jotka emme mitään tietäneet."