Franz Joseph kulkee hyvää vauhtia ja kaupungin katot ja niitten takana siintävät vuoret ovat jo melkoisesti pienentyneet. Ja kun Almkvist myöhemmin tulee kojustaan, johon hän väliaikaisesti on sovittanut matka-arkkuja ja vaatteita, on kaksoisvaltakunta sulautunut muutamiksi sinisiksi vuorenhuipuiksi, jotka melkein katoavat hämärään. On ilta. Meri aaltoilee. Almkvist rupeaa voimaan pahoin ja menee nukkumaan. Mutta tullessaan seuraavan päivän iltana kannelle on hän jälleen entisellään. Hän hakee itselleen varjoisan paikan aurinkosuojuksen alta.
"Nyt, rakas Erik, voimme olla levollisia. Parina viikkona ei meillä, ole muuta työtä kuin koettaa saada olomme laivassa niin mukavaksi kuin mahdollista. Aion kuluttaa ensimmäisen osan tästä mieluisesta ajasta tutkimalla viime viikkojen sanomalehtiä. En ole lukenut ainoatakaan niistä sen jälkeen kuin lähdin Gårdbo'sta."
Ja professori sukeltaa kiiltävine silmälasineen suureen sanomalehtipinkkaan, jonka hän on ottanut mukaansa.
Sillä aikaa kävelee Erik edestakaisin kannella, mutta pysähtyy äkkiä kuullessaan pikku professorin kiljaisevan ja kysyy:
"Mutta mitä on tapahtunut?"
"Tapahtunutko! Ei mitään ole tapahtunut, paitsi että nämä sanomalehdet pilaavat kaikki edellytyksemme. Lokalanzeiger'issa on pitkä, Köpenhaminasta lähetetty sähkösanoma, jossa kerrotaan, että tuo tunnettu professori Almkvist, joka ratkaisi kultaisen maan arvoituksen, on nyt matkustanut Intiaan hakemaan erästä Kukunor-nimistä laivaa, joka on ryöstänyt j.n.e. Siinä on myös mainittu sekin, että matkustan Franz Joseph'issa. — Tuostahan voi tulla jo ihan hulluksi. Nyt lukevat sen tietysti kaikki tässä laivassa ja hälinä on valmis. Sähkösanoma on siinä Neue Freie Presse numerossa, joka tuotiin laivaan yhtäaikaa kuin mekin. Nyt tulevat kaikki koko loppumatkan töllistelemään meitä kuin mitäkin sirkuseläintä. Sehän on erittäin hauskaa!"
"Mutta emmekö voisi koettaa saada numeroa käsiimme ja hävittää sitä? Se ehkä pelastaisi meidät vielä."
Professorin silmälasit liukuvat aivan nenännipukalle asti.
"Sanoitpa jotakin, nuori ystäväni — kyllä kai se voi olla mahdollista.
Koetan ainakin vielä — ehkäpä se ei ole liian myöhäistä."
Ja toimekas oppinut rientää matkaansa.