6.
RASKAS TUNTI JA ONNELLINEN HETKI.
Sitten saapuu tuo raskas hetki: hyvästijättö Kukunor'in kannella. Erik ei ymmärrä Arnaluk'in iloisia silmiä. Eikö hän ole ollenkaan suruissaan, vaikka heidän näin pian täytyy erota?
Duroc tulee kiivaasti.
"Erik, eräs asia on meidän toimitettava, ennenkuin eroamme. Ethän voine kieltää minulta lyhyttä selontekoa, jonka kirjoitan muistiini pikakirjoituksella kertoessasi? Myöskin suunnitelmasi ja matkasuuntasi täytyy meidän tuntea tarkkaan, jos nimittäin viipyisitte poissa liian kauan."
Taaskin uusi uhraus… viimeinen tunti Arnaluk'in kanssa. Mutta onhan se hänen velvollisuutensa.
Erik nyökäyttää päätään ja seuraa päällikköä kajuuttaan.
Erik kertoo ja Duroc kirjoittaa muistiin. Se viepi aikaa. Kuluu tunti, toinenkin. Vihdoinkin he lopettavat.
"Ja nyt", sanoo Erik, "koska olet antanut Kukunor'in odottaa näin kauan, niin suo minulle hetkinen vielä Arnaluk'in kanssa."
Duroc hymyilee. "Hetkisenkö? Ei, se ei käy päinsä. Tule nyt vain kannelle!"