Kajuutassa ollessaan ei Erik ole huomannut mitään. Mutta täällä käytävässä tuntee hän selvästi laivan tärinän ja koneen jyskytyksen.
"Mitä… olemmeko kulussa?"
"Kyllä, sinun on kiirehdittävä… Ei ole aikaa jäähyväisiin."
He ovat tulleet kannelle. Siellä on Arnaluk.
"Sinäkö täällä?" sanoo hän veitikkamaisesti. "Ja me kun olemme kulkeneet etelään päin jo kaksi kokonaista tuntia!"
Ja nyt huomaa Erik Kukunor'in kulkevan täydellä vauhdilla ja
Grönlannista ei näy kuin hiuksenhieno viiru idässä.
"Petetty siis!"
Duroc laskee kätensä hänen olalleen.
"Ei Erik. Mutta yöllä pääsin langattomaan yhteyteen muutaman San-ho-hui'n höyrylaivan kanssa ja ilmoitin sille täyttääkseni lupauksesi (keskustelimme toistemme kanssa tulomatkallani) Wen Siang'in haudan leveys- ja pituusasteen. Luulen niitten tällä hetkellä kulkevan täydellä höyryllä Lancaster'in salmeen. Niin, tietysti olen sinua pettänyt. Mutta meitä on ollut useampia samassa juonessa. Nyt sinun täytyy seurata mukanamme, tahdotpa sitten tai ei."
Erik ajattelee. Kun kaikki menee ympäri, niin voihan hän varustaa retkikunnan yhtä hyvin Köpenhaminassa kuin Tassinork'issakin. Ja niin hän tekeekin, jos nyt tämä matkalla oleva epäonnistuu.