Ja äkkiä tuntee hän sanomatonta onnea. Vasta nyt on hän peruuttamattomasti löytänyt Arnaluk'in.
Erik lähestyy häntä. Ja Arnaluk'in silmät katsovat häntä lumoavasti, hellästi…
Ja ensimmäisen kerran kiertää hän kätensä Arnaluk'in kaulaan ja suutelee hänen huuliaan.
"Minun!" kuiskaa hän, kun heidän huulensa erkanevat.
"Niin", vastaa tyttö hiljaa ja silmänsä loistavat.
— — Nordstrand on kauan seisonut ja katsonut sinne päin, jossa
Tassinork häipyy sumuun. Hän sanoo Arnaluk'ille ja Erikille: "Mutta
Arnaluk, oletko jo unhoittanut Tassinork'in, joka vielä tuolta siintää?
Etkö ole ollenkaan ikävissäsi jättäessäsi sen ja kaikki siellä olevat?"
Arnaluk katsoo Erikiä ja näkee hänen iloiset silmänsä.
"Ikävissänikö? En ymmärrä…"
7.