"Hiljaa… nytkö jo… katso tuonne." Ovi on auennut, äänettömästi. Aukossa seisoo eräs mies. Kumpikaan ei ole kuullut hänen tulevan ja eteisen kello ei ole soinut.
Erik ei voi pidättää huutoa, joka tunkeutuu hänen huuliltaan.
Vieras on joku kiinalainen; hienopiirteinen, vaaleakasvoinen ja uneksivakatseinen nuori mies. Otsansa on ajeltu ja niskaa koristaa pitkä, kiiltävä piiska, joka riippuu pitkin selkää sinisen silkkipaidan päällä.
"Wen Siang!" huudahtaa Erik ja perääntyy, henkien vuorelta tulevan hengähdyksen jähmetyttämänä, "Wen Siang!"
Olento hymyilee heikosti tuota hienoa, keltaista hymyä, joka merkitsee:
"Ei ole mitään kiirettä, sillä vielä on paljon aikaa maailman loppuun."
Kaikki pyörii Erikin silmissä ja hän horjuu. Professori ottaa hänet
syliinsä.
8.
KUANG TZU.
Erik tuntee veden tippuvan kasvoilleen ja avaa silmänsä.
"Ahaa ystäväni!" kuulee hän professorin sanovan, "hermosi eivät ole vielä oikein kunnossa. Mutta koetahan nyt tointua. Täällä on eräs herra, jolla on sinulle tärkeätä asiaa."
Erik tulee tajuihinsa. Huoneessa on eräs moitteettomaan eurooppalaiseen pukuun puettu herra, joka nähtävästi on joku kiinalainen, vaikka hänellä ei olekaan silkkipaitaa, niskapiiskaa ja ajeltua otsaa. Tukkansa on sysimusta ja kiiltävä, kasvonsa vaaleat, silmänsä vähän vinot ja ylähuulessaan on hänellä vähän mustaa partaa. Pari tummaa silmää vangitsee Erikin katseen.