"Suokaa anteeksi", sanoo Erik, "mutta silmiin pistävä yhdennäköisyytenne erään kuolleen ystäväni kanssa… joka oli minulle hyvin rakas… en oikein ymmärrä, mutta ettekö tahdo istua?"
Vieras laskee kätensä mustalle valtiomiestakilleen ja kumartaa syvään. Erikin on pakko muistella taas Wen Siang'ia. Ja hänen korvissaan kaikuvat taasen nuo usein kuullut, surulliset sanat: "Olen teidän korkeutenne palvelijakoira!"
"Herra professori Almkvist", sanoo muukalainen, "voi sanoa teille, kuka olen ja millä oikeudella tulen luoksenne."
"Niin Erik, tämä herra on Kuaug Tzu, tuo etevä tiedemies, jonka kanssa työskentelin radiografin valmistamisessa."
Nyt puhuu vieras:
"Professori Almkvist on oikeassa, olen Kuang Tzu. Tuon sanoman, että tuo ylistetty, joka sanoi itseään Wen Siang'iksi ja jonka silmät ummistitte tuolla autiossa ja kylmässä pohjolassa… on nyt matkalla neljän meren väliseen maahan, jossa hänen tomunsa haudataan isäinsä viereen. Teidän ilmoittamanne paikka Melville'n maalla oli tarkkaan määritelty. Retkikunta on suorittanut työnsä pian ja onnellisesti, josta olemme saaneet tiedon langattomalla. Talven kuluessa voidaan hänet haudata Kiinassa. Kertomus, jonka te, herra Holm, kirjoititte ja hautasitte jäähän, on löydetty ja sen sisällys on meille sähkötetty. Näimme siitä, että ylistetty kuollut on kirjoittanut testamenttinsa ja asiakirjat ovat hallussanne. Nyt tahdomme… San-ho-hui tahtoo… saada tietää testamentin sisällön."
"Ei mikään ole helpompaa", vastaa Erik. "Wen Siang kirjoitti sen eräälle muistikirjan lehdelle, jota aina kannan taskussani. Kas tässä se on!"
Erik ojentaa hänelle erään nahkakantisen kirjan. Muutamalle sen lehdelle on kuolevan kiinalaisen jäykistyvä käsi kirjoittanut käskynsä San-ho-hui'lle, ja Erik tietää hyvin, miten suuri voima hänen sanoillaan vieläkin on, vaikka ne kuuluvat haudasta.
Näillä vapisevilla riveillä käskee Wen Siang, että hänen nuori ystävänsä Erik Holm on otettava San-ho-hui'n korkeampaan, neljänteen luokkaan, tarvitsematta edeltäpäin suorittaa määrättyjä kokeita, ja että hänelle on annettava täysi valta, kunnioitus ja niin paljon rikkautta kuin San-ho-hui antaa korkeimpien jäsentensä käytettäväksi. Kirjoitettuaan tämän muutamilla sanoilla, on Wen Siang lisännyt rivin kiinalaisia kirjaimia, joitten merkitystä Erik ei ymmärrä.
"Ja tässä", sanoo Erik, Kuang Tzu'n vielä istuessa syventyneenä Wen Siang'in kirjoituksen lukemiseen, "on Wen Siang'in lompakko. Siellä on vielä yhdeksänkymmentäseitsemän sadan punnan seteliä."