"Ahaa", huudahtaa Almkvist, "tuo kiinalainen!"
Ja todellakin, siitä ei voi erehtyä, eräs Taivaanvaltakunnan poikahan se on. Erik näkee edessään hienopiirteisillä, vaaleilla kasvoilla ja uneksivilla, nerokkailla silmillä varustetun nuorenmiehen. Otsapuoli on ajeltu ja niskaa koristaa musta ja kiiltävä hiuspuska, joka riippuu pitkin selkää tummansinisen silkkipaidan päällä.
Almkvist, joka on hyvin nälissään, on jo menossa, mutta Erik jääpi vielä hetkeksi paikoillensa. Hän katsoo kiinalaisen tummiin ja raskasmielisiin silmiin. Ja seuraten äkkinäistä päähänpistoa ja jonkinlaista vastustamatonta myötätuntoisuuden tunnetta ojentaa hän kätensä kiinalaiselle palvelijalle.
"Tahdotteko olla hyvä ja sanoa minulle nimenne?" kysyy hän.
"Olen teidän korkeutenne vähäpätöisin palvelija. Minun mitätön ja tyhjänpäiväinen nimeni on Wen Siang."
"Tuletko?"
"Kyllä", vastaa Erik ja seuraa professoria upeaan ruokasaliin. Mutta koko päivällisen ajan on hän hajamielinen ja vastaa päin seiniä hänelle tehtyihin kysymyksiin. Hän ei saa mielestään tuota keltaisen rodun edustajaa, kiinalaista, jonka lempeät silmät loistavat marmorinvalkeista kasvoista.
5.
PROFESSORIN SUURENMOINEN AJATUS.
Merimatkaan Suez'in kautta Bombay'hin menee aikataulun mukaan seitsemäntoista päivää. Kolme niistä on jo kulunut ja Erik on jo ennättänyt tottua omituiseen elämään laivassa. Heillä ei ole muuta tekemistä kuin nukkua, syödä, polttaa tupakkaa, pelata ja keskustella.