"On… on!"
"No niin… Ja tämä päämäärä on teidän elämänne, sielunne. Syvältä, selittämättömästä itsestänne tuleva tuli pakoittaa teitä. Tiedätte siis, mitä päämäärällä tarkoitetaan. Jos tulisi tarpeelliseksi, pelastaaksenne rakastettunne, pukeutua kerjäläiseksi, niin ettekö tahtoisi sitä tehdä? Eikö Jesus, jota palvelette, ole kaikiksi ajoiksi liikuttava esimerkki siitä, mitä uhrautuvaisuudella ymmärretään? Minulle se näyttää, ettei mikään nöyryytys ole niin syvä, etten tahtoisi sitä kärsiä palvellakseni maatani ja antaakseni sille maailman hallitusvallan, joka sille kuuluu. Tunnen esi-isäin historiaa kolme tuhatta vuotta taaksepäin. Olen nähnyt heidän nimensä piirrettyinä kultaan heimoni temppelissä. Heidän silmänsä katsovat minuun. Kuinka uskaltaisinkaan kohdata esi-isiäni, jos pettäisin maani? Tiedän keinon päämääräni saavuttamiseksi: olen koirapalvelijanne. Olen tuon lännestä tulleen oppineen miehen ja hänen toverinsa kurja kuli, jolle maksatte siitä että hän hoitaa kameelinne ja on tulkkinanne vieraassa maassa. Suostukaa siihen. Emme ole keskustelleet mitään…"
Erik aikoo vastata, mutta Wen Siang kumartaa syvään ja hymyilee taasen kuun valaistessa hänen kalpeita kasvojaan.
"Olen teidän korkeutenne koirapalvelija… ja mitätön, joutava nimeni on Wen Siang."
Erik tahtoo puristaa hänen kättään, mutta tavoittaa vain tyhjää ilmaa.
Wen Siang on kadonnut.
Erik menee laivan partaalle ja tuijottaa kauas itään päin. Ensimmäinen purppurajuova taivaanrannalla ennustaa jo lähestyvää, hehkuvan kuumaa päivää.
8.
VALKOISTA JA KELTAISTA.
"Huh!" puhisee Almkvist kuivatessaan hikeä otsaltaan, "leivinuuni on kuin jääkellari tämän rinnalla."
Laiva on Aden'in ulkosatamassa, maailman autioimmassa ja kuumimmassa paikassa, Aden'issa, missä ei mikään kukka kasva, mikään puu verso, ruoho idä ja missä ei milloinkaan sada.