"Herran kirous painaa tätä paikkaa", sanoo Legrand, "maa hehkuu kuin helvetin esikartanossa."
Valloittamattomissa linnoituksissa, jotka suojelevat vuorien ympäröimää, syvää satamaa, liehuu Englannin lippu.
"Aina vain Englanti", huokaa tuo ranskalainen pappi. "Mutta missä on matkatoverimme, nuori herra Holm? En ole nähnyt häntä tänä päivänä."
"Hän on maissa. Odotan sähkösanomaa tänne Aden'iin ja hän on sitä noutamassa."
"Vai niin, vai sillä tavalla."
Heti päivällisen jälkeen, kaikkien ollessa laivassa puolikuolleina kuumuudesta, tuli Erik takaisin. Hän oli hyvin kalpea.
Almkvist kiiruhtaa häntä vastaan. "Oliko sähkösanoma siellä?"
"Kyllä", vastaa Erik ja ojentaa paperin vapisevalla kädellä. "Siellä oli sähkösanoma… sähkösanoma, joka tekee tyhjäksi kaikki toivomuksemme mitä hävittömimmällä tavalla!"
Almkvist levittää asiakirjan luettavakseen. Mutta kirjaimet hyppivät hänen silmissään.
"Hitto minut vieköön, jos saan siitä selvää!" sanoo hän. "Lue sinä
Erik!"