"Olemme turvassa", kuiskaa Wen Siang hengästyneenä, "mutta se olikin viime tingassa. Katsokaahan!"
Ja aivan oikein. Jos he olivat tahtoneet karttaa kiinalaista satamapoliisia, niin ei heillä todellakaan ollut ollut hetkeäkään hukattavana, sillä samassa valaisee sähkövalonheittäjä tummaa veden pintaa. Se kohtaa vain kiinalaisen virtaveneen satojen samallaisten joukossa… ja siirtyy välinpitämättömänä syrjään — sellaista se ei hae. Kas, nyt sai sädekimppu vauhtia, mutta Likiang on jo kaukana mustalla ulapalla. — —
Likiang, tuo hyvin rikoksellinen, selvästi odotettu moottorivene, oli varakuninkaan sinä iltana antaman määräyksen mukaan kaikella muotoa pidätettävä, ja jos se koettaisi päästä pakoon, oli se tykinlaukauksella estettävä. Ja näyttää todellakin kuin aikoisi tuo pieni vene päästä karkuun varakuningas Ho-chavkuin'ilta. No saakoonpa se siis pommin muitta mutkitta! Tykkimies tähtää kanuunallaan, jonka kirkas piippu suuntautuu juuri siihen paikkaan, jossa tuo kirkas valo sattuu partaan messinkiheloihin. Laukaise! Lyhyt, terävä paukaus, välähdys pimeässä, läiskäys kaukana selällä — suuri aalto, jonka virta tasoittaa, Likiang'in palaset ovat Yangtsekiang'in pohjalla.
Kaikki on tapahtunut muutamassa hetkessä. "Mutta siinähän oli ihmisiä veneessä", sanoo Erik, "ja ne…"
"Ne", vastaa Wen Siang, "älä heitä surkuttele — esi-isänsä ovat heitä vastassa, ja perhetemppelissä saavat tulevat sukupolvet lukea heidän nimensä niitten joukossa, jotka ovat kunnostautuneet. Ne olivat kuleja ja ehkäpä he syntyvät jälleen mandariineina. — Mutta emmepä me vielä ole varjojen maassa. Likiang on vajonnut muukalaisineen, luulee varakuningas. Ja luullakseni annamme hänen ollakin siinä uskossa, vai mitä. Ja että se tulisi helpommaksi, niin sallikaa korkeat jalosukuiset isäntäni, että tuota teitä ympäröivää, silmiähivelevää loistoa vähän muutetaan — sallikaa minun pukea teidät kiinalaisiksi."
"Kiinalaisiksiko?"
"Niin, — kätevä parturi… irtoletti… vähän saksanpähkinän mehua ihoon… silkkipaita, — siinä kaikki!"
"Parturiko?" sanoo Almkvist, "ajetaanko sitten tukkamme?"
"Kyllä, se on välttämätöntä."
"Se ei voi käydä päinsä… Ainakaan minuun nähden."