"Korkealla taivahalla loistaa kuu, lamppuni sain juuri sammumaan. Ajatusta tuhat, mieleen kuvastuu, kyyneleeni panee juoksemaan. Tuskani on suuret, iäiset. Ajatuksenikin salaiset."
"Wen Siang, minustakin on A-lu-li hyvin kaunis, mutta hänen puristetut jalkansa, jotka tekevät hänen käyntinsä horjuvaksi ja huojuvaksi kuin puu tuulessa… ne pilaavat häntä… ne ovat rumat…"
Nuoren kiinalaisen kasvoista kuvastui haaveileva rakkaus. Näin ensikerran hänen vakavat marmorikasvonsa sellaisina.
"Nuo kultaiset liljatko, A-lu-li'n jalatko rumat? Turmeltuneet! Noin voi puhua ainoastaan raakalainen, jonka maassa naisilla on samanlaiset jalat kuin miehillä. Mitä tietämättömyydessäsi sanot rumaksi, on A-lu-li'n paras koriste. Ja tiedä, että Kiinassa emme milloinkaan suutele rakastettumme huulia, vaan hänen pientä nukkejalkaansa! Mutta sitä sinä lännen ja peräpohjolan raakalainen et ymmärrä!"
"En, sitä en ymmärrä. Mutta eihän se vaikuta asiaan. 'De gustibus…'"
"Mitä?"
"Tarkoitan ainoastaan, että mausta ei voi väitellä. Niin on muudan meidän oppinut sanonut parituhatta vuotta sitten."
9.
SUURI ASIA, JOKA SÄRKEE PIENEN SYDÄMEN.
Päiväkirjasta.