"Ei, Wen Siangf'in tietysti!"
"Mutta kuka on sitten tämä kummallinen kiinalainen?"
"En tiedä… mutta minulla on aavistukseni. Katsokaamme, voiko käärön sisältö niitä vahvistaa."
Duroc tarttuu kääröön, katkaisee langat ja au'ottuaan monet silkkipaperikerrokset… perääntyy hän kuin ukkosen iskemänä.
Kädessään pitää hän kauniisti hiottua, mitä kirkkainta timanttia, joka näin veljesten kesken on vähintään 10,000 punnan arvoinen.
"Kas vain!" sanoo Aristide. "Ei niin kiittämätön kumminkaan! Todellakin jotakin pientä mitätöntä! Tuon vanhoilla omistajilla, saat uskoa, on varoja. Rahoja ei ystävältämme Erikiltä tule puuttumaan."
KOLMAS OSA
LÄPI YÖN
1.