Erik on Peking'in katujen melusta pyörällä päästään. Ja vaalea aavikkotomu, joka täyttää tuon taivaallisen pääkaupungin ilman, tunkeutuu hänen kaulaansa ja sokaisee hänen silmänsä. Se tulee kokonaisen maailmanosan kokoiselta mongolilaiselta arolta. Ja aurinko, joka paistaa aina selkeältä taivaalta, koska ilmassa ei ole kosteutta, polttaa ja häikäisee. Hän ei pidä siitä. Eikä sekään poista hänen ikävystymistään, että Wen Siang kuljettelee häntä ympäriinsä kiinalaiskaupungin pimeimmillä kaduilla.
Ovi sulkeutuu heidän takanaan ja valo on kadonnut. Erik ei voi ensin nähdä mitään, mutta vähitellen erottaa hän hämärässä muutamia olentoja. "Tätä tietä", kuiskaa eräs ääni. "Seuraa minua", sanoo Wen Siang hiljaa. Ovi avataan ja suljetaan. Sitten ovat he kahden omituisesti kirjaillun paperilyhdyn alla, jonka levoton liekki valaisee heikosti pienen huoneen, joka on kalustettu ainoastaan yhdellä vuodepatjalla.
"Älä pelkää", sanoo Wen Siang, "täällä toteutuu ainoastaan eräs toivomuksesi. Nyt saat maistaa punaisen unikon myrkkyä, jonka valkoinen sivistys lahjoitti huomenlahjana tälle maalle."
Erik on todellakin monta kertaa halunnut opiumihumalaa. Nyt, kun se voisi toteutua, epäröi hän.
Mutta Wen Siang on jo laittanut ensimmäisen piipun valmiiksi ja Erik suostuu. Hän imee tuota makeaa raskasta savua — ja saapi uuden piipun… pitäen kummallisena, että hänen kiinalainen ystävänsä tahtoo… (Erik saapi jo kolmannen piippunsa) todellakin tahtoo… mutta missä hän oikeastaan onkaan… ja tuolla korkealla tuo hopeanhohtoinen vuori… katso… katso… korkeammalle, vielä korkeammalle… varo itseäsi… kalliot ovat liukkaita… sileällä jäällä ei ole rappusia… mutta minä kiiruhdan avuksesi… tulen, ah, miten se on helppoa… minä liidän…
Erik herää opiumihumalastaan hirmuisessa kohmelossa. Päässä jyskyttää ja tykyttää ja kestää hetken, ennenkuin hän voipi sen verran koota ajatuksiaan, että hän muistaa tapahtuman ja olinpaikkansa.
Mutta missä hän oikeastaan onkaan? Erik katselee ympärilleen. Tämähän ei ole se opiumiluola, jossa hän nukahti. Tämähän on joku loistohytti. Hän erottaa koneitten kumean jyskytyksen ja vihaisten aaltojen loiskimisen, kun ne hyökkäävät laivan teräslaitoja vastaan ja murtuvat tuhansiksi kristalleiksi.
Erik on jossakin aavalla merellä kulkevassa laivassa.
Hän hyökkää vuoteeltaan ovelle ja tapaa — Wen Siang'in.
Wen Siang on puettu mandariini-meriväen pukuun.