Hän kohottaa kättään. "Hiljaa ja kuuntele mitä sanon. Olemme Kiinan laivaston uusimmassa ja nopeimmassa torpeedoaluksessa Li'ssä. Sinut kannettiin laivaan nukkuessasi, minähän sinut huomasinkin… no, säästä kaikki vastustelemiset ja moitteet tuonnemmaksi. Nyt ei ole sellaisiin aikaa… minä kyllä selitän myöhemmin kaikki. Nyt sinun täytyy vain tietää tuleva osasi. Kaikki laivassa luulevat minua päällikökseen."
"Missä on sitten todellinen…?"
"Wei-ha-Weissä… ja varmassa tallessa, jos nyt nim. vahdit ovat täyttäneet velvollisuutensa."
"Eivät suinkaan ne kuitenkaan…?"
"Ei. Hän elää. Kristillisessä Euroopassahan vain vuodatetaan verta tarpeettomasti. No siis, älä unhoita, että olen päällikkö ja sinä vain raakalaiskoira, jota kärsimme laivassa ainoastaan sentähden, että keisari sallii sinun olla täällä, mutta jota me suuresti halveksimme… Muista se!"
"Ja mihin matkustamme?"
"Johonkin, missä lohikäärme ei voi meitä saavuttaa, Mutta katso, pue päällesi tämä univormu. Ole toistaiseksi tanskalainen meriupseeri."
"Tanskalainenko… mitä nyt, tiedetäänkö täälläkin Tanskasta?"
"Kyllä, Peking'in hallitus ottaa mieluummin ohjeita pieniltä valloilta. Ne eivät ole niin vaarallisia ystäviä. Mutta kiiruhda nyt ja pue päällesi! Ja varo kieltäsi!"
Keisarillisen Kiinan hallituksen uusimman torpeedoveneen nykyinen päällikkö Wen Siang menee taas. Erik on aivan pyörällä. Mutta nyt ei ole muuta neuvoa kuin totella sokeasti; tottapahan sitten myöhemmin kaikki selviää. Erik pukeutuu univormuun ja nousee kannelle, jossa hänen tulonsa ei näytä ketään kummastuttavan. Kai se alentaisi noitten kiinalaisten sinimekkojen arvoa omissa silmissään, jos he kiinnittäisivät huomiota johonkin raakalaiseen. Päällikkö itsekin osoittaa hänelle kylmää kohteliaisuutta.