Wen Siang'in aikomus on kulkea Japanin eteläpuolitse, Wan Diemen'in salmen kautta. "Ennen sitä on kaikki onnen ja sattuman varassa!"
Edessä taivaanrannalla häämöittää Japanin rannikko. "Nyt se alkaa", sanoo Wen Siang. "Tämä ratkaisee. Tuon rannikon tuolla puolella on aava, ääretön meri. Kukapa meidät sieltä löytää?"
Näyttää todellakin siltä kuin onni suosisi yritystä. Hämärissä syöksyy Li Wan Diemen'in salmeen ja seuraavana aamuna, hehkuvan auringon noustessa viheriöitsevästä merestä, on maa kadonnut näkyvistä.
Luutnantti Tschi-Hien pyytää puhutella päällikköä.
"Pyydän saada", sanoo hän, "vähän selvitystä."
"Puhukaa!"
"Tahdon huomauttaa ainoastaan yhdestä seikasta, koska me päällikön määräyksestä ohjaamme suoraan koilliseen, aavalle merelle, ettei meidän oikeastaan pitäisi poistua kauemmaksi kuin muutamien tuntien matkan päähän maista. Li ei ole varustettu pitkälle matkalle."
"Eikö meillä sitten ole hiiliä?"
"Hiiliäkö? — Mutta mehän käytämme öljyä!"
"Öljyäkö? — Niin, niinpä tietysti. Eikö meillä sitten ole tarpeeksi öljyä?"