LAINA KALTIMO. (Vihaisesti tiuskaisten.) Menikö taas tupakansavu väärään kurkkuun?
EDELMAN. Ei. Mutta täällä on jotakin muuta käryä, paljon pahemmalta tuoksahtavaa.
LAINA KALTIMO. (Irja Fiorinille samassa äänensävyssä kuin äsken.) Niin, joka ensimmäisenä ja kolmantena maanantaina kello kolmesta viiteen — eikö se ollut niin, tuomari Berg?
BERG. (Joka on seisonut taustassa, ottaa askeleen eteenpäin.) Neljästä kuuteen, rouva ministeritär.
LAINA KALTIMO. Aivan niin. Neljästä kuuteen — kello viiden teelle.
KALTIMO. Mutta en ymmärrä, mitä tekemistä Bergillä on sinun teekutsujesi kanssa…
LAINA KALTIMO. Muidenkin ministerien rouvilla on joku virkamies, joka auttaa heitä edustusvelvollisuuksissa, ja tuomari Berg on ystävällisesti tarjoutunut minun avukseni.
KALTIMO. Vai niin.
EDELMAN. (On edellisten vuorosanojen aikana lähestynyt Bergiä; osoittaa nyt hänen hännystakkinsa rinnustaa.) Ensi uutena vuotena tulee tuohon varmasti jotain!
LAINA KALTIMO. Mutta, Kaarle-kulta, nythän minä vasta muistankin asiani. Sinua kyseltiin äsken tuolla salissa. Muut ministerit ovat jo tulleet takaisin. Ja pelkään, että sinun poissaolosi herättää huomiota.