IRJA FIORINI. Älkää millään muotoa antako minun pidättää. Olisin kovin onneton, jos meidän pieni…
LAINA KALTIMO. Eihän se mitään… Sanon siis Teille, neiti Fiorini, näkemiin; ette millään muotoa saa unhoittaa jour fixiäni. Lupaattehan? (Kumartaa.)
KALTIMO. (Koettaa tehdä äänensävynsä leikkisäksi.) Näette, että minut viedään väkisin. Ja kun minun tietysti nyt vielä ehdottomammin kuin ennen täytyy taipua esivallan tahtoon, sanon minäkin: näkemiin! (Kumartaa.)
LAINA KALTIMO. (Mennessään miehensä kanssa.) Tuomari Berg, saanko vielä vaivata Teitä vähän? (Kumartaa; seuraa edellisiä.)
IRJA FIORINI. No, mitä sanotte, herra asessori?
EDELMAN. "Autuaat ovat hengellisesti vaivaiset!"
IRJA FIORINI. Mutta miksikä niin on?
EDELMAN. Siksi, että he osaavat asettaa taivaansa niin matalalle, että voivat siihen hypätä milloin hyvänsä ja ilman tikapuita.
(Väliverho.)