IRJA FIORINI. (Jyrkästi.) "Lehmän kauppoja" tekevät poliitikot. Minä olen kunniallinen kansalainen…
LAINA KALTIMO. (Tulee äkkiä sivuovesta, hattu päässä.) Ah, anteeksi… en tiennyt, että täällä oli vieraita… (Kumartaen kylmän kohteliaasti.) Kaikkein vähimmin osasin odottaa, että Te, nti Fiorini…
IRJA FIORINI. (Kumartaen.) Virka-asioilla, rouva ministeri. Ei muuta. Ja sen pahempi huonolla menestyksellä. Herra ministeri on aivan taipumaton eräässä sydäntäni lähellä olevassa asiassa…
LAINA KALTIMO. Hän on vakaumuksen mies, kuten miehen hänen paikallaan pitääkin olla.
IRJA FIORINI. Sitä en lainkaan epäile. Ja juuri siihen olenkin toivoni perustanut.
KALTIMO. Onko Berg huoneessaan?
LAINA Kaltimo. On. Istuimme juuri tekemässä listaa niistä henkilöistä, joille minun on lähetettävä iltapäivä teekutsut, kun tuo hirveä Edelman romahti ovesta sisään. Sietämätön mies. Kerrassaan. Tunnettehan hänet, neiti Fiorini?
IRJA FIORINI. Kyllä. Mutta en samalta puolelta kuin rouva ministeri. Minusta hän on erittäin hyvä ja kokonainen ihminen.
LAINA KALTIMO. (Nauraa pilkallisesti.) Ha-haa. No, siinä tapauksessa, ette tunne häntä kyllin hyvin. Hänkö hyvä? Oikein hirmuinen mies, kyynikko, jolle ei mikään ole pyhää. Ei. Te ette vielä tunne häntä.
IRJA FIORINI. Mutta ehkäpä minä tunnenkin hänet paremmin kuin rouva ministeri.