IRJA FIORINI. Minun täytyy vähän miettiä…
KAARLE WELLE. Ei hän sitten olekaan kaikkea sanonut! Onko hän kertonut, mitä sinä olet ollut hänelle?
EDELMAN. No no, poikani!
KAARLE WELLE. Arvasinhan minä. Ei hän sitä tietysti koskaan olisi sanonut.
IRJA FIORINI. (Ikäänkuin jokin hänelle äkkiä valkenisi; katsoo kysyvästi poikaansa.) Niinkö —?
KAARLE WELLE. Niin, äiti.
IRJA FIORINI. (Nousee.) Niinpä olen tehnyt päätökseni. Minä suostun…
KAARLE WELLE. Äiti!
IRJA FIORINI. Mutta yhdellä ehdolla.
KAARLE WELLE. Äiti, mikä se on?