"Vai ei muka Laurinmatti enää
— sehän nimi oli sullakin —
Säivin kieltä tunne. Turha tenää
tehdä — nyrkit ne on mullakin!"
Joutui Vaaran vanha Kustaa tuosta kruunun leipää syömään Luulajaan. Mutta kirje jäi. Ei aio juosta toista kertaa ukko noutamaan.
5. MÖKKILÄINEN.
Pitkät, pitkät päivätyöt,
väsymyksen unta yöt.
Arkivaatteet, arkiaatteet…
Puute tuttava on paras,
halla vainioiden varas.
Tuskaa monta, armotonta…
Yhtä samaa loppuun saakka,
konsa kevenny ei taakka.
Voimat raukee, hauta aukee…
Kansanlaululle.
Kirjoitettu Viipurin Lauluveikkojen 15-vuotisjuhiaan.
Sitä laulua, joka ol' isiemme, mik' on meidän ja jälkeemmekin jää, sitä laulua, laulua sydämemme minä tänään tahtoisin ylistää.
Sepä laulu on laulua Karjalamme,
tämän korpien kauniin kannelmaan,
monet kerrat sen kaiku on rinnoissamme
pyhät liekit loihtinut leimuamaan.