Talon emäntä tahtoi sytyttää venetsialaisen peilin edessä olevan kolmihaaraisen pronssijalustan kynttilät. Mutta eräs läsnäolevista naisista, kiiltäväsilmäinen nuori neiti, pyyteli:
— Älähän toki vielä! Nyt on niin ihana valaistus.
Ja joku herroista jatkoi nauraen:
— Eikö hovioikeudenneuvoksetar tiedä, ettei huoneeseen koskaan saa sytyttää kolmea kynttilää? Se ennustaa onnettomuutta…
— Emmehän toki ole taikauskoisia.
Mutta vanha herra, joka uuninnurkan nojatuolissa imi paksua sikaria, hymyili leppeästi sankalasiensa takaa ja virkahti hiljaisella äänellä:
— Kyllä kaikki ihmiset ovat taikauskoisia, kukin omalla tavallaan…
Talon isäntä puuttui nyt puheeseen:
— Älä vain koeta saada meitä uskomaan, että sinä olet! Se ei onnistuisi.
— Minäpä juuri olenkin. Ja uskallanpa lyödä vetoa, että velikin on.