Se nuori neiti, joka ensiksi oli ehdottanut, ettei kynttilöitä sytytettäisi, sanoi nyt:
— Mutta kertokaahan toki meille taikauskostanne; kummitusjutut kuuluvat tähän valaistukseen!
— Kummitusjuttuja en valitettavasti osaa, vastasi vanha herra hymähtäen ja puhalsi kauniin sinisen savuympyrän ilmaan.
Talon emäntä kääntyi hänen puoleensa:
— Mutta kertokaa meille taikauskostanne, herra professori!
Ja muut vieraat yhtyivät pyyntöön.
Vanha professori veti pari pitkää savua sikaristaan, puhalsi ne renkaina suustaan ja aloitti sitten kertomuksensa:
* * * * *
Ikkunasta, joka punainen valo. Minulla ei ole on vastapäätä omaani, loistaa pienintäkään aavistusta, kuka siellä asuu, mikä hän on, mieskö vai nainen, nuori vaiko vanha… En osaa arvailla, mitä hän tekee. En tiedä mitään muuta naapuristani kuin sen, että hänellä on punakupuinen lamppu pöydällään.
Mutta sepä sitten onkin aivan merkillinen lamppu. Se palaa aina. Milloin hyvänsä katsonenkin ulos, aina loistaa ruusunpunainen hohde kolmannen kerroksen kolmannesta ikkunasta. Se syttyy jo aikaisin illansuussa ja palaa vielä, kun yömyöhällä oman lamppuni sammutan. Ja siitä olen päätellyt, että naapurini on joko ihmeellisen ahkera tahi hyvin sairas ja uneton ihminen.