Vihdoin saa Aku Hamberg sanotuksi:
— Kun viimein kävin täällä…
Mutta siihen lause keskeytyy auttamattomasti.
Tyttö naurahtaa kevyesti:
— … niin taisi Teidän asianne unohtua. Mikähän siihen mahtoi olla syynä?
Tuota pikaa vastaa Aku Hamberg:
— Te siihen olitte syynä!
Mutta samassa hän säikähtää sanojaan, sillä hän käsittää aivan liian valmistelematta ja suin päin tulleensa in medias res. Tyttökin hätkähtää ja sanoo ihmetellen:
— En tosiaankaan ymmärrä, kuinka minä olisin voinut…
Aku Hamberg huomaa tulleensa upottavalle suolle; hän käsittää, ettei nyt enää auta peräytyä, täytyy vain astua eteenpäin minkä suinkin voi. Ja epätoivon vimmalla alkaa hän puhua, kiihkeästi ja katkonaisesti: