— Ihmisen on elettävä siksi kunnes hän kuolee…
* * * * *
Illalla kotiintullessaan otti hän esille huilunsa ja sytytti alttarinsa kynttilät. "Nuoruuden unelmat"… Soittaessaan hän silmäili tuon tuostakin kelloa. Kun hän oli päässyt siihen kohtaan, jossa sävel alkoi tyyntyä talvi-illan rauhaksi, otti hän hetkeksi huilun huuliltaan ja kuunteli. Jo kuuluivat kadulta tutut askeleet. Mutta Aku Hamberg ei vilkaissutkaan ikkunaan. Hän huokasi vain pari kertaa, nosti sitten huilun huulilleen ja soitti sävellyksensä loppuun…