Samassa tuli Aarne; hän näytti olevan hämillään. Mutta Telma-rouva juoksi häntä vastaan nauraen:
— Vai olette juhlineet täällä minun poissaollessani! Nyt jatketaan; minäkin tahdon olla mukana.
Rouva Auer suuteli miestään otsalle. Sitten hän meni hakemaan viiniä ja laseja. Sillä välin kun hän oli poissa, ei meillä ollut mitään sanomista toisillemme; molempia vaivasi äskeisen tunnepurkauksen muisto. Aarne selaili hajamielisenä kirjaa, jota vastikään olin katsellut.
Telma-rouva tuli tanssien sisään.
— Kas niin, nyt me pidämme lystiä —! Pois happamuus ja virsikirjaelkeet!
Hän taputteli miehensä käsivartta. Ja kun palvelijatar oli tuonut sisään tarjottimen, kohotti hän lasinsa:
— Eläköön ilonpito ja hyvätuuli!
Hän puheli yhtämittaa ja nauroi…
Mietin itsekseni, huomasiko Aarne Auer miten hermostunutta ja pingotettua tuo iloisuus oli vai oliko hänestä todellakin hauskaa.
Yhtäkkiä alkoi Telma-rouva puhua Birger Björklöfistä.