— Missä Aarne on?
Vastasin hänen tulleen hiukan pahoinvoivaksi. Telma-rouva katsahti ruokahuoneeseen, jonka ovi oli auki, arvasi pahoinvoinnin syyn ja virkahti nauraen:
— No, kaikkea niiden päähän pälkähtääkin! Keskellä kirkasta päivää!
Selitin prokuristi Pohjasen olleen talossa minun tullessani.
— Ah, hän on ilettävä olento, sanoi Telma Auer. — En ensinkään ole hyvilläni siitä, että hän rupeaa Aarnen luona juoksemaan. Kyllä Aarnekin voisi vähän tarkemmin valita toverinsa!
Hän meni eteiseen riisumaan päällystakkiaan ja hattuaan. Kun hän tuli takaisin, sanoin:
— Lupasin jäädä tänne, kunnes Te tulisitte kotiin; nyt siis voin…
— Ei toki! Pyydän Teitä jäämään… Vai oli poika nyt sillä päällä…
Jäämällä tänne tekisitte todellakin minulle palveluksen.
Hänen äänensä oli melkein rukoileva, mutta yhtäkkiä muuttui sen sävy:
— Oi, miten ihana kevätilma siellä on. Olen ollut pitkällä kävelyretkellä Eläintarhassa…