— Aarne Auer on niin hienotunteinen; hän on hyvin arka kunnia-asioissa ja hän piti tätä kunnia-asiana.
Kanslisti oli vihoissaan. Hän mörähteli:
— Kylläpä tässä olisi saanut ostaa sormuksia, jos olisi ollut yhtä arka!
Keskustelun katkaisi hetkeksi paikanvaihdokset pelipöydän ääressä. Ihotautien-lääkäri siirtyi sohvaan joutilaaksi, minä jouduin kanslistia vastapäätä.
En saanut ajatuksiani irti pankkiherran äskeisestä kertomuksesta; tein tyhmyyksiä pelissä ja me saimme vahvasti selkäämme.
Tuon tuostakin yritteli sohvassa-istuja kääntää puhetta takaisin Telma-rouvaan, mutta se ei enää tahtonut onnistua. Kanslistin vihaiset äyskimiset tekivät tyhjiksi kaikki yritykset:
— Onko herra hullu? Ettekö ymmärrä, mitä se merkitsee, kun minä annan
Teille pienen hertan?
J.n.e.
Alinomaa täytyi kristuspartaisen välittää:
— Nicht so hitzig!