On likaista ja mustaa kaikki niin, kuin oisi noennut sen palon sauhu. Mut noita vaipunut on mietteisiin ja katseessansa palaa kumma kauhu. Hän käsivarsillansa kiikuttaa ties mitä ryysynukkea ja laulaa kuin ois se lapsi, jota liikuttaa. Mut silmät tuijottavat lapsen kaulaa.
Ja uunin luona loikoo vuoteillaan viis kissaa kaikenkarvaista ja suurta. Tuo ruosteenruskea, niin kerrotaan, on jotain metsäpedon alkujuurta. Kas, kuinka silmät kissan kiiluu nyt ja valkohampaitaan se miten näyttää! Se ryysymyttyä on silmäillyt ja villi viha petosielun täyttää.
Mut yllä vuoteen Kristus kipsinen ikäänkuin siunaa taikatoimitusta, ja vastapäätä, päällä kissojen on miehen kuva likainen ja musta. Nyt siihen sattuu silmät laulajan ja kasvot vääntyy, nauru kajahtaapi. Käy käsi laiha nuken kaulahan ja noita naurain lapsen kuristaapi.
Nyt nousee pystyyn, kädet kohottaa ja viskaa kirkuin käärön käsistänsä. Mut kissalauma äkin pystyyn saa ja syöksyy saaliin kimppuun nälissänsä. Me lapset säikähdämme, huudahtain nyt pakoon juostaan, mutta korvissamme soi mielipuolen naurun kaiku vain ja kauhu ahdistaapi rintojamme.
— Tuon muistin mummon kera istuissain, kun varroimme me ruumissaattuetta. Se tuli. Jäless' arkun pappi vain, ja musta kirstu paljas, kukkasetta. Ma muistan: mummo käänsi poispäin pään ja kädet risti, huokas syvään kerran. Mut piltti pieni mietti mielessään: mit' on ne punakukat, kirot Herran?
* * *
Ah, vuodet vierii… Mummo haudassaan on levännyt jo kauan pitkää untaan, ja mulle aukee enää harvoin vaan nyt ihmeportit sadun valtakuntaan. Mut punakukat — liian hyvinkin mä tiedän, miten huumaa niiden tuoksu, sen myöskin, miksi päättyi kiroihin tuon rouva Riccardinin elonjuoksu.
*
Hän aivan orvoks jäi, niin kerrotaan, ja vietti suruvuotta ikävissään. Ja kaiho kalvoi hänen sieluaan, ei löytänyt hän lohdutusta missään. Niin tuli kerran luokseen tumma mies, tuolt' eteläisen sinitaivaan alta. Kas, silmät paloivat kuin päivän lies, mut ääni sointui kumman kaihoisalta.
Hän valoi kipsiin kuvat jumalain ja muovas kaiken mailman kruunupäitä, mut myöskin Kristuksia tukuttain ja taivaan enkeleitä siivekkäitä. Ja salinnurkat kunnon porvarein sai Venuksensa hältä halpaan hintaan, ja uuden valkovärin yksin tein loi mestari myös vanhain kuvain pintaan.