Kaks yksinäistä, joilla muuta ei kuin haavehissaan avain onnen uksen… Kaks yksinäistä — kuinka heidät vei juur' yhteen tahto taivaan sallimuksen?
Tornionjoen tuolla puolen.
1.
SÄIVI.
Siell' on vanha valkoseinä talo vihreen laaksonpohjan kattilassa akkunoissa aamuruskon palo, kukat valkeet pihan pihlajassa.
Kaivon vintti tuuliviireinensä
ylös pyrkii poutapilviin asti,
mut ei pääse. Alla räystäittensä
pääskyparvi liikkuu liukkahasti.
Ympärillä uhkeet viljapellot,
metsänreuna kaartaa kauempata —
kilahtavat tarhan karjankellot
säveltänsä kumman kaihoisata.
Mutta etäämmältä, töyrään takaa kuulet meren maininkien laulun — niin on huomenhohteessakin vakaa sävy säiviläisen suvitaulun.
* * *
Jänkämaitten keskehen ken raatoi vainiot ja kylvi leipälaihon, kuka salomaitten kasken kaatoi, kesti ikävän ja korven kaihon?