II.
Eräänä iltana oli pöydälläni kirjelappu: "Tulkaa heti Lauricochaan."
Lähdin viivyttelemättä. Metsän laidassa, vähän matkaa tiestä, istui Chimb pensaan takana. Säpsähdin vähän, kun hän äkkiä tupsahti näkyviin. Hän pani sormensa huulilleen merkiksi, että olisin hiljaa ja puhumatta. Poveensa pistetyssä oikeassa kädessään hänellä oli revolveri ja vasemmalla kädellään hän tarttui minun oikeaan käteeni, jonka jälkeen aloimme hiljaa juosta Lauricochaa kohti. Vasta haziendaan päästyämme pysähdyimme läähättäen. Chimb sanoi:
— Koskeeko jalkaanne?
— Vähemmälläkin vauhdilla, vastasin.
— Onko revolverinne mukananne?
— On, vastasin.
— Ei tässä enää ole mitään hätää. Riisukaa kengät jalastanne ja heittäytykää pitkäksenne tuohon entiselle vuoteellenne, niin hieron kipeää jalkaanne. Hieroessaan hän kertoi:
— Te saatte luultavasti maata täällä monta yötä. Älkää vain keskeyttäkö minua, minulla on paljon kertomista. Callaossa on laiva, joka paraillaan lastaa kuolleita, kuivia kiinalaisia. Se on ankkurissa uloimmaisena sataman selällä. Tuo kolkko laiva ottaa "kallista lastia". Viikon perästä, otettuaan viimeisetkin kuolleet matkustajansa, se nostaa ankkurin purjehtiakseen Hongkongiin. Kuolleissa kiinalaisissa ei ole mitään ruumiinhajua, sillä kiinalaisessa työmiehessähän on vain luuta ja nahkaa. Ne ovat maanneet vuosikausia laatikoissaan odottamassa, kunnes niiden luku nousee niin suureksi, että kannattaa rahdata laiva viemään ne kotiin taivaalliseen Kiinaan. Heidän odotettu tuomiopäivänsä on tullut, silloin kun isänmaa ottaa heidät poveensa. Tiedättehän, että kaikki kiinalaiset, jotka asuvat täällä ja yleensä vieraissa maissa, koettavat päästä kuoleman jälkeen kotimaahansa nukkumaan viimeistä untaan. Kiinalaiset työmiehet, tai oikeammin orjat, ostavat eläessään pienillä maksuerillä paluupilettinsä asiamiehiltä, jotka ovat täysin luotettavia. "Kahdenkymmenen puulaakin" kokki, joka on kiinalainen, on ruumisasiamies. Hän tarvitsee nyt rahaa ja tekee kaiken voitavansa, jotta kuolemanlaiva pääsisi lähtemään määräpäivänä. Hän on varastanut, ryöstänyt ja murhannut näinä päivinä ja menetellyt niin ovelasti, ettei kukaan tiedä hänen tekojaan. Mutta asiaan. Kun olin tänään asunnossanne, tuli hän sinne, mutta vetäytyi takaisin huomatessaan minut, mutisten jotakin ruoka-ajoista. Leirissä kuulin hänen tietävän kahdestasadasta dollaristanne, joita säilytätte paitanne alle ommeltuna. Sen vuoksi en uskaltanut antaa teidän maata asunnossanne leirissä. Kun kiinalaiset roistot murhaavat nukuksissa olevan ihmisen, tapahtuu se siten, että vasemmalla kädellään kuristavat kurkusta iskien oikealla puukon uhrinsa sydämeen. Ette voi nukkua tässä huoneessa, sillä tähän tulee muuan pappi, joka on saapunut kastamaan paikkakunnan lapsia.
— Missä minä sitten saan nukkua? kysyin.