— Olkaa ihan liikkumatta, ettette luisu kuiluun, sillä välin kun minä vaihdan otetta.
— Chimb! sanoin.
— Niin, minä olen Chimb.
Nyt piti minun olla hiljaa. Ei ruumiinliikettä, ei hengen vetoa, ja kieli keskellä suuta niin kauan, että Chimb sai uuden otteen.
— Nyt minä muutan, sanoi Chimb.
Olin vetämättä henkeäni. Ehkä sydämenikin oli lyömättä ne sekunnit, jotka kuluivat otteen vaihtamiseen.
— Nyt se on valmis. En olisi enää jaksanut pitää kiinni kauan.
Kun tämä oli tehty, rupesimme tuumimaan seuraavaa temppua, ja viimein Chimb sai minut vedetyksi Pirun kynnykseltä. Levähdimme jonkin aikaa jaksaaksemme seuraavalle portaalle. Kun tämäkin viimein oli tehty, olimme molemmat pelastuneet putoamasta Pirunrakoon.
Etsiessäni pimeässä Chimbiä, olin joutunut Pirunrakoon johtaville rappusille. Chimb löysi minut taintuneena viimeiseltä portaalta.