Michel Kelly oli yksi noita tavallisia verenimijöitä, joita siihen aikaan tapasi — ja kukaties nytkin tapaa — kaikissa satamakaupungeissa. Hänen ammattinansa oli nousta vasta saapuneeseen laivaan houkuttelemaan miehistöä karkaamaan. Useimmiten joku tarttui onkeen. Nämä poistuivat laivasta vähää ennen sen lähtöä ja piilottelivat, kunnes laiva oli jättänyt sataman. Sitten boardingmaster möi heidät toiseen, miehien puutteessa olevaan laivaan. Yhden tai kahden kuukauden palkan boardingmaster nosti etukäteen, olipa mies asunut hänen luonaan pitkän tai lyhyen ajan. Tuon karanneen miesraukan ainoa korvaus oli pari perinpohjaista humalaa, saippuatanko ja naulan verran tupakkaa. Mutta hänen harminsa oli se, että oli menettänyt monen kuukauden, usein vuodenkin palkan. Boardingmastereilla oli sitä paitsi juoksukoiria, runnareja, jotka saivat eri suuruisen maksun jokaisesta taloon hankkimastaan miehestä, riippuen tämän arvosta ja ulkonäöstä.
Satamakaupunkien boardingmasterit ja runnarit olivat melkein kaikki roistoja, etenkin ne, jotka harjoittivat liikettänsä Etelä- ja Keski-Amerikassa sekä Yhdysvaltain etelävaltioissa. Mutta Michel Kelly oli roistojen roisto. Chimbillä ei ollut valitsemisen varaa ja hänen oli pakko viettää meidän neljän turvissa tämä ensimmäinen yö. Syötyämme aamiaisen, johon kuului paljon ja hyvää lihaa ynnä salaatinlehtiä sekä keitettyinä että raakoina, oli Chimb valmis lähtemään sairaalaan Punaisen Ristin hoitajattareksi. Kaduilla kulki sotamiehiä, ja kiväärinlaukaus kajahti silloin tällöin. Katukapakoissa oli kaatunut muutamia kymmeniä miehiä, ja haavoittuneita oli viety sekä Punaisen Ristin että kaupungin sairaalaan. Muuten kapina näytti lapselliselta ja leikkisotamaiselta, niin kuin on tavallista Etelä-Amerikan pikku valtioissa, joissa melkein joka vuosi kapinoidaan ja nelistetään sapeleita, etteivät ne pääsisi ruostumaan. Lähdimme kaikki yhtaikaa ja saatoimme Chimbin sairaalaan.
Tuima upseeri seisoi ovella. Hän kysyi meiltä, mitä joukkoa olemme ja mihin puolueeseen kuulumme.
— Olemme puolueettomia Oroyan rautatien rakentajia vastasimme.
— Onko teillä todistuksia?
— Tässä on, sanoimme ja vedimme esille likaiset, rikkinäiset paperimme.
Chimb meni sairaalaan. Häneltä ei kysytty mitään; hänen pukunsa ja ristinsä turvasivat hänet. Upseeri vei meidät toverukset lähellä olevaan vahtikonttoriin, jossa rintaamme neulottiin puolueettomuuden merkki, pyöreä messinkilevy, jossa oli "Peru". Aloimme kävellä rantaan päin. Keskellä rantatoria oli suuri, ravistunut ja puoleksi mädäntynyt laivanhylky. Tämä samoin kuin pari muuta torilta jo poistettua hylkyä olivat aikoinaan komeita purjelaivoja. Niiden ollessa satamanselällä viisi vuotta sitten, oli suunnaton nousuveden aalto maanjäristyksen tai oikeammin merenpohjan järistyksen yhteydessä kohottanut merenpinnan kuusi syltä tavallista korkeammalle. Laivojen ankkurikettingit, joita ei ennätetty tarpeeksi pian lisätä, olivat katkenneet, ja monta laivaa syöksyi aallon myötä kuivalle maalle.
Satamassa, laituriin kiinnitettyinä, oli useita eri maista kotoisin olevia laivoja. Nämä tulivat useimmiten pohjalastissa, muutamat lautatavaralastissa. Puutavara on kallista Etelä-Amerikan länsirannikolla, koska täällä ei kasva honkia eikä kuusia. Täältä, itse Callaosta, ei viety juuri muuta kuin vähän raakoja nahkoja Pohjois-Amerikan länsirannikolle. Mutta Callao oli määräystenantopaikka. Täällä odottivat laivat määräystä, mihin paikkaan niiden piti lähteä ottamaan kallisarvoista guanoa — maailman parasta apulantaa. Tavallisimmat guanon lastauspaikat Perun rannikolla olivat siihen aikaan Huanillas mannermaalla ja Chinsi-saaret lähellä rannikkoa.
Perun rannikko, jonka viljelykselle soveltuva alue on kapea kaistale mahtavan de los Andesin edustalla, on erinomaisen viljava ja hedelmällinen. Kuinka se voi olla mahdollista, kysyy varmasti se, joka tietää, ettei Perussa de los Andesin länsipuolella koskaan sada. Siellä ei todellakaan koskaan sada. Yökaste vain kostuttaa maan. Aamulla auringonnousun aikana juoksee kastevesi pieninä puroina alas vuorenrinnettä. Miksi ei Perussa de los Andes -vuorten länsipuolella sada, on kysymys, johon ei kukaan voi antaa varmaa vastausta. Siihen aikaan, josta nyt on kysymys, luultiin ihmeen johtuvan siitä, että täällä aina puhaltava kaakkoispasaadi vie pilvet mukanaan jonkin matkan päähän merenrannasta, jossa ne vasta putoavat sateena alas mereen.
De los Andesin itäpuolella sataa kuten muuallakin maapallolla. Ikuinen pouta pitää länsipuolelta kulkutauteja loitolla. Eiköhän Peru liene terveellisin seutu maan päällä.