Ainoa kulkutauti, joka täällä viihtyy, on "Peruvian mountain fever" (Perun vuorikuume). Se kestää ainoastaan pari päivää, eikä ole tappava. Samalla leveysasteella Brasiliassa raivoaa sen sijaan keltarutto. Sadekautta seuraavassa kuumuudessa nousee suopaikoista höyryn mukana keltaruttomoskiitto levittäen laajalti kauhistusta. Saavuttuamme Michel Kellyn asunnolle oli siellä hirveä melu. Aluksi aioimme pysyä loitolla, kunnes melu lakkaisi. Mutta kun kuului naisen huuto, joka ei voinut olla kenenkään muun kuin Chimbin, oli aika rientää apuun. Ovi oli lukittu ja naisen huuto lakkasi hetkeksi.
— Ei suinkaan se ollut hänen äänensä, on niitä muitakin samanäänisiä tässä maassa, tuumi Mack.
— Olipa ääni kenen hyvänsä, naisen se kumminkin oli. Ehkä naisparka jo on heittänyt henkensä.
— Ovi on rikottava miehissä, sanoi Charles Clark.
Ryntäsimme ovea vastaan. Se oli vahva, mutta antoi viimein perään. Pääsimme talon päähuoneeseen, joka oli samalla sali, ruokasali ja kokoontumishuone. Eteistä ei "hotellissa" ollut. Nurkassa seisoi Chimb, ympärillään kolme villiintynyttä pirua, nimittäin Michel Kelly ja kaksi runnaria. Kelly puristi Chimbiä kurkusta, ja runnarit koettivat ryöstää hänen rahansa, jotka oli ommeltu puseron alle.
— Kestäkää vielä hetkinen, signorita, huusi Charles.
Tyttöparka ennätti huomata, että apu oli lähellä. Roiston käden kovasta puristuksesta huolimatta Chimb antoi tälle tuntuvia iskuja vasten naamaa. Ei olisi Chimb parka kuitenkaan enää montaa minuuttia voinut suojella henkeänsä. Tuo entinen hienopukuinen toverimme, rikkaan tehtaanomistajan ainoa perillinen, Oxfordin ylioppilas ja mainio nyrkkeilijä toimi kuin salama. Onhan syystä sanottu, ettei englantilainen gentlemanni pidä kiirettä. Mutta tällä kertaa ei sananlasku pitänyt paikkaansa. Käden käänteessä oli Michel Kelly saanut iskun, joka saattoi hänen kätensä heltiämään Chimbin kurkusta. Pedot käänsivät nyt huomionsa meihin neljään ja jättivät Chimbin rauhaan. Taistelu oli tuskin päässyt alkuun ja roistot ruvenneet kaivamaan esille puukkojaan, kun Charles antoi molemmille runnareille iskun sydänalaan. Enempää ei tarvittu. Roistot ryömivät ovesta ulos. Kadulla kulkevalle sotilaspatrullille he kertoivat koettaneensa vangita meidät kapinallisina…
IV.
Kauankohan meidän on oltava täällä? sanoi Charley, kun olimme lähes vuorokauden istuneet eli oikeastaan maanneet päävahdin kovalla lattialla, ainoana ravintona vesi, jota oli tuotu sangollinen ennen kuin ovi lyötiin kiinni.
— Kaikki tämä on minun syytäni. Eihän minulla ollut mitään asiaa Kellyn taloon, mutta katsoin velvollisuudekseni saada selvän olinpaikastanne, jotta tarpeen tullen pääsisin avuksenne.