Olimme kaikki sitä mieltä, ettei henkemme ollut paljon arvoinen. Milloin tahansa saattoi ovi aueta ja tulla komennus takapihalle ammuttaviksi.
— Voi, ettemme jääneet Limaan! Siellä olisimme olleet paremmassa turvassa. Varmaankin mr. Malcolmin asuntoa vartioi kaarti; sen läheisyydessä olisi ollut turvallista olla. Yhdysvaltain lippu liehuu siellä niin korkeassa tangossa että se näkyy yli koko kaupungin. Castela Martan — tämä linna on varmaan hallituksen miesten vallassa — lippu tosin liehuu lähellä edellä mainittua lippua, mutta mitäpä se merkitsee tähtilipun rinnalla! Kun vain pysyisi tuo ovi aukenematta päivän eli pari, niin vaara olisi ohi. Näissä maissa eivät kapinat ole pitkäaikaisia, sanoi Chimb.
— Kaikki muu on yhdentekevää, kunhan vain saisin ruokaa. Kurjaa on muuttaa toiseen maailmaan tyhjin vatsoin, sanoi Mack Henderson.
Sangosta oli vesi loppumaisillaan. Tilanne alkoi käydä sietämättömäksi, jonka vuoksi päätimme nostaa melun, jotta siten saisimme vartijat aukaisemaan oven. Sitten hyökkäisimme henkemme kaupalla ulos; kuolemahan meitä kuitenkin odotti.
— Odotetaan vielä puoliyöhön saakka. Sitten koetamme loikata ulos tuosta ikkunasta ja paeta. Tosin siinä on rautaristikko, mutta se on ihan seinän ulkoreunassa, siis ainoastaan vanhan ränsistyneen rappauksen varassa, sanoi Chimb.
Päätimme noudattaa Chimbin ehdotusta, mutta Mack Henderson oli toista mieltä.
— Minä en aio odottaa puoliyöhön, vaan rupean huutamaan ja potkimaan ovea. Koetan repiä irti tuon vanhan rautaristikon; toisin sanoen teen vaikka mitä, ennen kuin kuolen nälkään tässä vankilahelvetissä.
Tunnit kuluivat hitaasti. Odotimme joka hetki oven aukaisua ja komennusta seinää vasten. Kovalla tiililattialla loikominen teki jäsenet kipeiksi. Olihan mahdollista, että oven aukeneminen merkitsisi vapauttakin.
— Vapautta minä en enää odota, kun ei sitä jo ole tullut. Yö on kohta puolessa. Rukoilkaa pojat, ehkä se auttaa.
— Minä puolestani olen rukoillut jo tuntikausia ja uskon pääsemme täältä hengissä, sanoi Chimb.