— Rukoilkaa, signorita, esi-isienne Suurta Henkeä tulemaan avuksemme — ei meidän jumala ainakaan nyt kuule rukouksiamme, sanoi Mack Henderson.
— Pidä suusi kiinni, Mack! Sinä, joka ennen olet ollut hyvä toveri ja harvapuheinen, olet yht'äkkiä muuttunut hävyttömäksi ja suurisuiseksi. Jollet nyt ole vaiti ja tottele meitä, niin jätämme sinut tänne.
Semmoinen oli se lyhyt saarna, jonka pidimme Mackille. Se näkyikin auttavan. Ei sanaakaan tullut pojan suusta puoleen tuntiin. Hän vain silloin tällöin veti syvään henkeään. Kysyimme, oliko hän sairas, mutta emme saaneet vastausta. Raapaisimme tulta tikulla ja katsoimme kelloa Se oli neljänneksen yli kahdentoista.
— Nyt pojat! sanoi Chimb. — Minä alan hiljaa röykyttää ristikkoa.
Se liikkui. Silloin rupesi oven takaa kuulumaan ääniä ja raosta näkyi lyhdyn valoa. Samassa pistettiin iso avain lukkoon. Charley nykäisi minut pois ikkunan kohdalta ja alkoi riivatusti röykyttää ristikkoa. Oven aukaisija ei saanutkaan lukkoa toimimaan. Voiteen puute oli suonut ruosteen rauhassa kasvaa. Kirouksia kuului oven takaa. Sitten toinen mies rupesi tekemään parastaan. Väänsi eteenpäin ja taaksepäin, samalla mainiten helvetin pyhimysten nimiä. Mutta ovi vain pysyi kiinni. Sitten kuului, kuinka molemmat "lukkosepät" poistuivat apua noutamaan. Chimb rukoili.
— Kiitos sinulle, Suuri Henki, joksi lapsuudessani Jumalaa kaikkivaltiasta sanoivat, että annoit ruosteen kasvaa lukossa! Toivon, että tuo ristikko samoin on siunatun ruosteen vallassa. Pelasta nuo nuoret miehet. Kaikkivaltias, heitä tarvitaan Oroyan rautatien, isänmaani suuren rautatien rakennustyössä. Pelasta myös minut, jos niin hyväksi näet.
Chimborazo, joka oli ollut polvillaan tiililattialla, nousi ylös.
— Kyllä ristikko heltiää, jos vain saamme tarpeeksi aikaa. Minä lepään vähän sillä välin kun te toiset vuoroonne röykytätte.
Röykytimme vuoron perään ristikkoa; lovet suurenivat suurenemistaan. Ristikon täytyi viimein jättää meille vapaa pääsy ulos. Oli ihme, ettei ketään ilmestynyt ulkopuolelle, ei asiattomia eikä asiallisia, vaikka aikaansaamamme melun olisi pitänyt havahduttaa kuolleetkin, jos niitä oli "hotellin" seinien sisällä. Mack Henderson teki työtä yhtä uutterasti kuin oli tätä ennen haukkunut. Olin ristikkoa röykytettyäni ottanut levähdyshetken, kuinka monennen — en muista, ja tarjonnut työtä toisille. Mutta koska ei kukaan heti ollut valmis käymään kiinni, astui Chimb, edeltäjäni vuorossa, taas työhön. Katsottiin kelloa — tulitikkuja oli jäljellä viisi — se näytti puolta kahta. Chimb röykytti taas vimmatusti ja hengitti läähättäen. Sitten hän rupesi röykyttämään harvaan ja hiljakseen. Nyt taitavat Chimbin voimat olla lopussa, ajattelimme. Hän astui pois ikkunan edestä ja sanoi:
— Nyt pojat lähdemme! Ristikko on irti. Ei tarvitse muuta kuin työntää se ulos.