Sytytettiin yksi jäljellä olevista viidestä tulitikusta. Katseltiin ja koetettiin, olivatko rahamme tallella. Ne olivat kunkin paidan alla pussissaan, ommeltuina rinnan kohdalle. Miehillä oli myös housujen takataskussa nahkakotelon sisässä revolverinsa. Chimbin pieni ja tehokas pistooli oli vaatteiden alla, vyötäisten yläpuolella. Chimb työnsi ristikon alas, ja se helähti pudotessaan kiveä vastaan. Ensin hyppäsi Charley, sitten Fred, sitten Chimb ja viimeiseksi minä. Ensin katselimme ympärillemme vähän aikaa ja sitten syöksyimme, Chimb etunenässä, niin kovaa kuin pimeässä taisimme, matalaa muuriaitaa kohti, jonka yli helposti pääsimme. Nyt rupesi takaamme kuulumaan väkivasaran paukutusta. Särjettiin ovea, jonka ruostunut lukko oli meidät pelastanut.
Vanha laivahylky, joka oli kyljellään ylähangan puolella keskellä satamatoria, oli merkkinä. Se näkyi läpi pimeän ja sumun ja ikään kuin viittasi meille: tänne päin! Päästyämme laivahylyn ohi se suojasi tietämme laivarantaan vihollisten luodeilta.
— Ketä siellä?! huudettiin saksalaisesta laivasta, joka oli kiinnitetty laituriin.
— Pyydämme nöyrimmästi suojaa, sanoi Fred saksan kielellä.
— Ja ruokaa, sanoi Mack englannin kielellä. Laivan kapteeni, joka tänä levottomana aikana sattui olemaan valveilla, suostui laskemaan meidät laivaan, kuultuaan, kuinka laitamme oli. Saimme paikan kannen alla laivan peräpuolella. Tämä maan- eli oikeastaan vedenalainen komero oli tyhjä. Sitä käytettiin tarpeen vaatiessa sairaalana. Kun olimme saaneet piilopaikkaamme ruokaa ja vettä, nostettiin luukku aukon päälle ja tämä peitettiin köysirojulla. Onneksi ei ketään ollut näkemässä tuloamme rantaan ja laivaan.
— Kauankohan tässä vieraskodissa saamme istua?! Annetaankohan täällä niin runsaasti ruokaa, ettei kuole nälkään? Alku on ainakin hyvä, australialaista säilykelihaa ja hyviä laivakorppuja, en nähnyt ainoatakaan matoa. Siinä tietenkin tein väärin, että tarkastin. Eivät madot minua haittaa, kun eivät vain päälle tuppaa tulemaan. Mikähän aukko tuossa lautaseinässä on? Kyllä sen arvaankin, siitä hän pääsee lastiruumaan, joka nyt on tyhjä. Ehkä saksalaiset pitävät meistä huolen, vaikka en minä heihin paljon luota. Onhan Fred saksalainen, siitä on meille etua.
Mackin lopetettua sanoi Fred:
— Minun saksalaisuudestani ei ole paljoakaan apua, ainakaan itselleni; päinvastoin. Olen karannut kaikkien saksalaisten jumaloimasta sotalaivastosta, ja istun täällä kuin ruutitynnyrillä, johon johtavan sytytyslangan toinen pää jo käryää.
— Kyllä Jumala meidät täältäkin auttaa, kun vain rukoilemme hartaasti, sanoi Chimb.
— Kyllä kai se oli teidän esi-isienne "Suuri Henki", joka auttoi meidät "kortekaalista", sanoi Mack.