— Mitä varten meidän tarvitsee uimalla paeta? Voihan kapteeni pistää meidät veneellä maihin, sanoi Charley.
— Ei kapteeni siihen suostu, ja jos suostuisikin, niin venematka yölläkin on vaarallinen. Vene on suuri esine, jonka maavahdit huomaavat, ja sitä paitsi kuuluu airojen loiske ja kolina, sanoin minä.
Teresia tuli ja vei Chimbin perän puolelle. He kävelivät edes takaisin ja keskustelivat kiivaasti. Sitten kiersi Teresia kätensä Chimbin kaulaan ja painoi kasvonsa hänen rintaansa vasten ja rupesi ääneensä itkemään.
— Jos sinä lähdet pois, ei minulla ole ketään ystävää. Olla laivassa näkemättä muita kuin miehiä, taivasta, vettä, kaunista ilmaa ja myrskyä laivan ollessa satamissa, tai keinua aalloilla purjehduksen aikana. Ei, minä tulen hulluksi.
— Eihän sinun tarvitse olla merillä. Jää kotimaahasi, vastasi Chimb.
Onhan sinulla kai ystäviä siellä.
— Ei minulla ole ystäviä Euroopassa, eikä minun kotimaanikaan ole
Euroopassa, se on Peru.
— Vai Peru, sanoi Chimb. Kuinka tuo kapteeni, jota niin rakastat ja joka näkyy rakastavan sinua, on joutunut sinun isäksesi?
— Asia on yksinkertainen. Isäni oli Valparaisosta kotoisin olevan chileläisen höyrylaivan perämies. Laiva, joka kuljetti sekä matkustajia että tavaraa, kulki Valparaison ja Callaon väliä, joka silloin oli vain Liman satama, eikä mikään kaupunki. Limassa isäni tutustui ja rakastui äitiini. He menivät naimisiin. Äitini ja minä asuimme ensin Limassa, mutta sitten muutimme Valparaisoon. Äitini kuoleman jälkeen — olin silloin kolmen vanha isäni, joka oli saanut kapteenin paikan saksalaisessa laivassa, vei minut Hampuriin. Siellä kävin koulua ja kasvoin seitsemäntoista vuotiaaksi. Nyt olen pari vuotta kuljeskellut isäni kanssa meriä. Isäni ei tule toimeen ilman minua. Hän on varakkaan puoleinen — tämä laiva muun muassa on hänen omansa — ja sanoo olevansa onnellinen minun ollessani hänen luonaan. Hän opettaa minulle meritiedettä loma-aikoina, ja loma-aikojahan hänellä on runsaasti. Myöskin hän on opettanut minulle soittoa — viulua ja huilua. Isäni on ottanut laivaansa upseereiksi etupäässä soitannollisia miehiä. Vieläpä miehistökin rakastaa ja harrastaa soittoa ja laulua.
— Siinä suhteessahan minä ja neljä toveriani olisimme mahdottomia tässä laivassa.
— Cuxhaven hoi! kuului laivan sivulta. Sotalaivan vene, joka oli menossa kaupunkiin, hiljensi sivuuttaessaan meidät.