— Ettekö suvaitse nousta laivaan, sanoi kapteeni.
— Minulla ei ole määräystä siihen. Kai muistatte tehdä vastavierailun?
— Kyllä tiedän velvollisuuteni, vastasi kapteeni Franck.
Kapteeni Franck kävi sotalaivassa vastavierailulla. Hän kertoi sen viipyvän Callaossa kapinan päättymiseen saakka. Tämän kuultuaan sanoi Fred aikovansa hävitä Cuxhavenista heti sopivan tilaisuuden ilmetessä.
— Ei semmoista tilaisuutta voi tulla. Sotalaivasta pidetään silmällä kaikkea, mikä tapahtuu tässä laivassa ja koko satamassa. Parasta on, että ilmoitamme Cuxhavenin kapteenille, miten asianlaita on ja pyydämme hänen suojelustaan, jos vaara näkyy uhkaavan. Teidän on pysyteltävä näkymättömissä, sanoi Chimb.
— Kyllä minun on lähdettävä, ehkä jo ensi yönä, kun nousuvesi on korkeimmillaan. Otan yhden noista korkkipoijuista, ne näkyvät olevan käyttökuntoisia kaikki. Nousuvesi suuntautuu tuota metsänrajaa kohti tuolla. Ei tällä rannikolla yleensä ole haikaloja. En ole ainakaan nähnyt ainoatakaan. On mahdollista, että joudun surman suuhun pakomatkallani, mutta parempi sekin kuin joutua isänmaani säälimättömiin rautakouriin. Entä sitten häpeä, jonka isäni saisi kärsiä, jos asiasta puhuttaisiin sanomalehdissä. Kukapa takaa, ettei tuo sotalaivan päällikkö isänmaallisessa innossaan pane minua riippumaan raakapuun nokkaan toisille varoitukseksi, sanoi Fred.
Äänettömyys vallitsi vähän aikaa. Sitten sanoi Mack:
— Kuulin soutumatkalla sotalaivaan, sillä välin kun Cuxhavenin kapteeni oli vastavierailullaan, että sotalaivalta puuttui useita miehiä. He olivat karanneet Montevideossa. Kuulin myös, että oli aikomus matkan varrella ottaa väliaikaisesti uusia miehiä, jos semmoisia oli saatavissa. Kaksi miestä, jotka laivan ulkopuolella olivat maalaushommissa, kertoivat tästä toisilleen.
— Jos asiat ovat kuten Mack nyt on kertonut, on parasta, että me kaikki turvaudumme pelastuspoijuihin ensi puoliyön aikana. Onhan hyvin mahdollista, että sotalaiva ottaa meidät lainaksi toistaiseksi, sanoin minä.
— Sitäpä näyttää, ettei täällä ole viipymistä, sanoi Chimb.