Seisoimme sarvien keskellä kanki käsissämme, antaaksemme pedolle ainakin pari iskua.
— Ei se nyt ainakaan purematta niele meitä, sanoin. Leijonan karjunta kuului mielestämme taas pitemmältä. Kun ei sitä enää kuulunut, menin katsomaan, näkyikö petoa enää. Kyllä se oli samassa paikassa kuin ennen, mutta se oli häkissä! Häkki näytti hyvin viheliäiseltä. Haziendan omistajan poika tuli kohta katsomaan, kuinka työ oli edistynyt, ja kutsui meidät syömään. Hän kertoi isänsä ottaneen leijonan pantiksi eräältä sirkusherralta, jolle oli lainannut rahaa.
Syödessämme tuli muuan tasavallan sotamies haziendaan ja ilmoitti kapinan loppuneen. Nousimme tämän kuultuamme puolinälkäisinä pöydästä ja kiitimme saksalaista isäntäämme vieraanvaraisuudesta. Annoimme sitten "koiralle", Kellyn veljelle, hänen aseensa ja laskimme hänet menemään.
VI.
Seuraavana aamuna seisoimme kaikki, myöskin John Stonefield, Malcolmin konttorirakennuksen edustalla. Olimme joutuneet siihen suureen ihmisaaltoon, joka Castela Martasta tulvaveden tapaisena vähitellen kohosi yhä korkeammalle, kunnes mainitun talon seinä tuli vastaan. Emme tienneet, mitä asia koski. Tuskinpa sitä tiesi moni muukaan tuossa ihmisvyöryssä. Chimb oli hävinnyt näkö- ja tuntopiiristämme. Pitelimme nimittäin toisistamme kiinni, jottemme joutuisi erilleen. Melu ja sorina esti äänemme kuulumasta Chimbille, ja hänen äänensä meille. Me neljä, vieläpä uusi tuttavammekin, olimme niin kiintyneitä Chimbiin, että olisimme olleet valmiit juoksemaan vaikka tuleen hänen edestään. Mustasukkaisuus ei voinut tulla kysymykseenkään, niin viisaasti Chimb itse oli asian järjestänyt.
— Niin ja niin likelle, mutta ei sen likemmäksi! Chimb olisi antanut henkensä jokaisen edestä. Ei kellään ollut etuoikeutta.
— Viva la Peru! kuului yht'äkkiä tuhansista kurkuista. Mr. Malcolm oli ilmestynyt parvekkeelle. Miekan helistys ei ollut vielä täysin virallisesti lakannut. Mr. Malcolm puhui kansalle.
— Ei teillä perulaisilla nyt ole aikaa pitää leikkisotaa, kun maatanne paraillaan rakennetaan. Maanne rakennuksen olette alkaneet viisaasti, tahtoessanne yhdistää rannikon kultarikkaan ja hedelmällisen sisämaan kanssa. Tehän polveudutte kuuluisista roomalaisista. Älkää tappako toisianne. Älkää seuratko Romuluksen esimerkkiä, joka perustettuaan Rooman pöyhkeydessään tappoi veljensä Remuksen. Jollei miekan kalistelunne heti lakkaa, niin lakkaa rautatien rakennustyö.
— Viva mr. Malcolm! Viva la Peru! kuului taas kansan suusta, niin valtion miesten kuin kapinoitsijoidenkin. Nousuveden perästä seuraa pakovesi. Ihmisaalto rupesi vetäytymään takaisin. Missä on Chimb? kyselimme toisiltamme.
— Chimb! Chimborazo! huusivat kaikki viisi yhdestä suusta.