— Koska nyt on jo myöhä ja pimeä eikä tähän aikaan mene junaa
Limaan, vietämme yömme täällä jossakin hotellissa, sanoin.
— Täällä on vain yksi hotellintapainen, sanoi Fred.
— Siis tulette Columbiaan.
— Ettekö tarkoita Cuxhavenia, sir? sanoin.
— Cuxhavenia ei enää ole. Minä möin Cuxhavenin brittiläiseen
Columbiaan.
— Puolet Cuxhavenistahan sinä möit, isä, sanoi Teresia.
— Niin, puolethan minä vain möin. Omistan puolet laivasta, ja toisen puolen omistaa muuan yhtiö Victoriassa, joka on pieni kalastajakylä mainitsemassani Columbiassa. Laivan nimi on nyt Columbia, rekisteröity Victoriassa, jonka vuoksi se käyttää Englannin lippua. Niin kauan kun minulla on osake-enemmistö, olen kapteeni laivassa, ja on minulla kaikissa suhteissa määräämisvalta.
— Kiitos, kapteeni! tulemme Columbiaan yöksi.
Olemme taas saaneet olla "venehessä vetten päällä", nauttineet ihanasta kaakkoispasaadista sen puhaltaessa veden yli ja todenneet, että se aina puhaltelee ulos raitista henkeään tarvitsematta koskaan vetää sisään uutta. Olemme myöskin todenneet, että vanhat sananlaskut, kuten "suutari pysyköön lestissään" ja "luonto se tikanpojan puuhun vetää", pitävät paikkansa. Siis merelle, merelle, niin pian kuin mahdollista. Kapteeni Franck on pyytänyt meitä ottamaan pestin Columbiaan.
Teresia lupasi polvillaan kiittää meitä, jos toisimme Chimborazon mukanamme. Tähän vastasi suorasuinen, ehkäpä hieman kasvattamaton Mack: — Minä kannan hänet tänne, jos saan neiti Teresialta suutelon. Tähän Teresia vastasi vähän aikaa tuumittuaan: — Te saatte kaikki minulta muiskun, jos suuni kelpaa, kun vain tuotte Chimbin.